1.1.06 ursa@ursa.fi
Utsjoen Mantokoskessa havaittiin 30. joulukuuta erilaisia avantoja, joista pienimmän läpimitaksi arvioitiin 10 metriä ja suurimman läpimitaksi eri arvioissa 50-300 metriä.
Talvella jääpeitteisissä järvissä ja joissa esiintyy yleisesti erilaisia luonnollisia avantoja ja reikiä. Varsinkin uveavannot herättävät usein kummastelua. Yksi tyypillisimmistä virhearvioista on olettaa, että meteoriitit ovat puhkoneet jään.
Utsjoen Mantokosken avantojen yhteydessä on esitetty seuraavia ilmeisen vääriä tulkintoja:
1) 50-metrisen avannon tai "300-metrisen räjähdysjäljen" on tulkittu johtuneen meteoriitin osumasta tai meteoriitin räjähdyksestä ilmassa.
"100 metrin läpimittaiseen meteoriittikraatteriin vaadittava energia vastaa 20 000 tonnia TNT:tä eli yhtä Hiroshiman atomipommia", kertoo Ursan tulipallotyöryhmän jäsen Jarmo Moilanen. Tällainen tapahtuma huomattaisiin välittömästi koko Skandinavian alueella.
Läpimitaltaan vain 50 metrin avannon aiheuttava isku olisi sekin riittävä tuottamaan havaittavan tasoisen maanjäristyksen. "Vastaavan kokoluokan räjähdyksessä olisi syntynyt myös paineaalto, joka olisi rikkonut ikkunoita Utsjoen taajamassa," Moilanen sanoo.
Meteoriittiräjähdys on siis käytännössä täysin pois suljettu vaihtoehto Utsjoen Mantokosken avantojen tapauksessa.
Ursan tulipallotyöryhmä tutustui myös paikalta saatuihin muutamiin valokuviin. Mikään aineistossa ei viittaa meteoriittiin tai avaruusromuun. "En näe näissä kuvissa mitään, mikä viittaa meteoriittiin tai räjähdykseen", toteaa työryhmän jäsen, matemaatikko Esko Lyytinen.
2) On päätelty, että avannot on aiheuttanut "komeetan pyrstöstä irronnut jääkimpale, joka on ilmassa hajonnut kahtia."
Komeettojen pyrstöt ovat lähinnä kaasua ja pölyä. Näin ollen komeettojen pyrstöistä ei voi irrota mitään suuren kokoluokan jääkappaleita, jotka osuisivat maapalloon.
Pääasiassa jäästä koostuva meteoroidi ei yleensä selviä maapallon ilmakehän läpi hajoamatta ja sulamatta. Tällainen kappale ei myöskään tyypillisesti räjähtäisi aivan maanpintatason yläpuolella aiheuttaen kraattereita tai avantoja.
Jos näin kuitenkin olisi tapahtunut, olisi ilmakehässä tapahtunut räjähdys havaittu geofysikaalisissa observatorioissa.
* * *
Mikä sitten aiheuttaa avantoja?
Etenkin koskien luona jokiveden virtaus ja pyörteily voi sinällään aikaansaada erilaisia avantoja. "Joessa voi tapahtua veden pinnan nousua ja laskua. Talviaikaan jääpadot ja suvikelit aikaansaavat tulvimista. Vedenpinnan lasku voi aiheuttaa joen jääkannen romahtamisia", toteaa Jarmo Moilanen.
"Sekä Ursaan että Helsingin yliopiston geologian laitokselle raportoidaan joka talvi useita kymmeniä tapauksia, joissa avannon aiheuttajaksi turhaan epäillään meteoriittia", sanoo Ursan Tähdet ja avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkola. "Järviavantojen kohdalla kyse on useimmiten uveavannoista".
Osa uveavannoista saa alkunsa kun järven pohjasta vapautuu kaasua, joka sulattaa jään paikallisesti. Tällaisten lähdemäisten purkausten ansiosta jäälle nousee tyypillisesti paitsi vettä, myös mutaa ja jopa pieniä kiviä järven pohjasta. Uveavanto voi myös syntyä, kun jäälle kertynyt lumikuorma on ylittänyt jään kantokyvyn ja vettä virtaa samasta kohdasta pitkähkön ajan kuluessa jäälle. Samassa jään halkeamassa voi olla pitkä rivi tällaisia avantoja.
Tuuliavannot ovat yleensä kaarevarajaisia sulia alueita jääkentässä. Tuuliavannon läpimitta voi olla muutamasta metristä satoihin metreihin. Niissä tuuli on paikallisesti estänyt jään jäätymisen.
"Kevään 2003 Pitsusjärven tapauksen jälkeen ihmiset ovat alkaneet raportoida herkemmin erilaisista oudoista avannoista, " Pekkola sanoo. "Ilmeisesti yhä useampi luulee, että meteoriitit tuon tuostakin puhkovat avantoja Suomen järviin ja jokiin. Todellisuudessa aito meteoriittiavanto on äärimmäisen harvinainen luonnonilmiö."
Viimeisten 200 vuoden ajalta Suomesta on löydetty vain yksi varmaksi todettu meteoriittiavanto. Se syntyi Suomen suurimman meteoriitin Bjurbölen putoamisen yhteydessä vuonna 1899.