22.1.04 ursa@ursa.fi
Professori Lauri Pesosen mukaan Keurusselän meteoriittikraatteri todennäköisesti osoittautuu Suomen suurimmaksi meteoriittikraatteriksi. Professori Martti Lehtisen mukaan tapaus on suunnankääntäjä tuleville kraatterietsinnöille Suomessa. Dosentti Karri Muinonen pitää tämän kokoluokan törmäyksiä potentiaalisina globaalin tuhon aiheuttajina.
Suomen todennäköisesti vanhin meteoriittikraatteri on löytynyt Keuruun ja Mäntän välimaastosta, kertoo perjantaina ilmestyvä Tähdet ja avaruus -lehti. Kraatterin oletetaan syntyneen yli miljardi vuotta sitten. Törmäysiskun yläikäraja on 1800 miljoonaa vuotta. "Suomi sijaitsi tuolloin lähellä päiväntasaajaa ja maailma oli kivinen erämaa", kuvailee geofysiikan professori Lauri Pesonen Helsingin yliopistosta. Iskun aiheuttajaksi on arvioitavissa vähintään useiden satojen metrien läpimittainen asteroidi tai komeetta. Se törmäsi maapalloon nykyisen Keurusselän tienoilla. Vieraan taivaankappaleen osuma on tapahtunut kosmisella nopeudella (noin 20-70 kilometriä sekunnissa) aiheuttaen valtavaa hävitystä tuonaikaisessa maailmassa. Kohteen löytäjät ovat harrastajageologi Satu Hietala ja tähtitieteen harrastaja, Ursan jäsen Jarmo Moilanen. Satu Hietala huomasi maastokäynnillään ensimmäiset pirstekartiot ja lähetti niistä näytteen Moilaselle. Yhdessä Hietala ja Moilanen kartoittivat esiintymän laajuuden huomaten että se on läpimitaltaan vähintään 9,5 kilometriä. Alue sijoittuu Keurusselän itäisen päävesistön ja läntisen, kapeamman, vesistöreitin välimaastoon. Myös Keurusselän saarilla on jäänteitä ammoisesta asteroidin tai komeetan osumasta. Koko maailmasta tunnetaan toistaiseksi vain noin 170 törmäyskraatteria. On harvinaista, että alan harrastajat pystyvät löytämään ja kartoittamaan tällaisen kohteen. Meteoriittikraatterit ovat tutkijoille ainutlaatuisia avaimia maapallon muinaiseen historiaan, jokainen niistä on yksilöllinen ja kertoo oman aikakautensa katastrofeista. Meteoriittikraatterina kohde on yhdestoista Suomesta löydetty. Yksikään aiempi Suomen kraattereista ei todennäköisesti ole näin kulunut ja vanha: itse kraatterin muodosta ei ole paljoakaan jäljellä, vaan kyseessä lienee pitkälti muinaisen kraatterin pohjan tai sen keskuskohoaman jäänne. Keurusselän alueella on Suomen oloissa ainutlaatuisen paljon niin kutsuttuja pirstekartioita eli törmäysiskun kartiomaisiksi pinnoiksi rikkomia kiviä ja kalliomuodostumia. Pirstekartioita on alueella yltympäriinsä, pitkin rantoja, lukuisissa kalliopaljastumissa, jopa kirjaimellisesti kivenheiton päässä Keurusselän monista eri kesämökeistä.
Löydön ovat varmistaneet Hietalan ja Moilasen keräämistä näytteistä tutkija Teemu Öhman Oulun yliopistosta sekä geologian professori Martti Lehtinen ja geofysiikan professori Lauri Pesonen, molemmat Helsingin yliopistosta.
"Nämä ovat Suomen edustavimpia pirstekartioita", arvioi näytteitä Pesonen. Professori Pesosen mukaan tähän asti löydetty osa Keurusselän kraatterista edustaa todennäköisesti muinaisen kraatterin keskuskohouman jäännettä. Mikäli jatkotutkimukset osoittavat tämän todeksi, nousee koko kraatterin läpimitta yli 20-kilometriseksi ja kyseessä on Suomen suurimman meteoriittikraatterin jäänne. Tällöin myös törmänneen taivaankappaleen läpimitta nousee kilometrin kokoluokkaan.
Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksen tutkijan Karri Muinosen mukaan kyseessä on tällöin huomattava osuma. "Yli yhden kilometrin kokoisilla kappaleilla alkaa olla mahdollisuuksia aiheuttaa maailmanlaajuisia katastrofeja. Parin kilometrin kokoiset aiheuttavat sellaisen lähes varmasti", toteaa dosentti Muinonen. "Sellaisen sattuessa nyt kohdalle huomattava osa ihmiskunnasta menehtyisi, sillä väliaikaisten ilmastovaikutusten vuoksi saatettaisiin menettää yhden vuoden viljasato. Huomattava osa kehitysmaiden asukkaista yksinkertaisesti nääntyisi nälkään."
"Varsinainen joululahja tutkijoille", luonnehtii professori Lehtinen Keurusselän löytöä. Lehtinen pitää Hietalan ja Moilasen löytöä suunnankääntäjänä tuleville kraatterietsinnöille Suomessa. "Tämä osoittaa että pirstekartioiden avulla voi löytää meteoriittikraatterin maastamme. Jatkossa pirstekartioiden etsintään tulee kiinnittää aivan eri tavalla huomiota. Se voi osoittautua helpommaksi tavaksi löytää Suomesta uusia kraattereita kuin pyöreiden maastonmuotojen tutkiminen."
Löytäjät itse kertovat löydön vaiheista ja meteoriittikraatterien metsästyksestä perjantaina 23.1. ilmestyvässä Tähdet ja avaruus -lehdessä.
Kuva 1: Ensimmäiset todisteet Keurusselän kraatterista löytänyt Satu Hietala harjaamassa lunta kalliossa olevien pirstekartioiden päältä marraskuun lopulla.
Kuva 2: Kookas irtolohkare Keurusselän kraatterin alueella. Kiven pinnassa näkyy pirstekartioille tyypillistä kuviointia.
Kuva 3: Suurikokoinen lohkare Keurusselän kraatterin alueella. Pirstekartioiden aiheuttama pintakuvio näkyy kiven pinnalla selvästi.
Kuva 4: Pirstekartioita kalliossa Keurusselän kraatterin alueelta. Nämä kalliossa olevat törmäyksen synnyttämät pirstekartiot auttoivat kartoittamaan törmäyskraatterin alueen.
Kuva 5: Kartta Keurusselän kraatterista. Punaisella merkityltä 9,5 km läpimittaiselta alueelta on kallioperästä löytynyt jälkiä muinaisesta törmäyksestä.
Professori Lauri Pesonen. Puh. (09) 191 51017
Professori Martti Lehtinen. Puh. (09) 191 50833
Dosentti Karri Muinonen, Puh. (09) 1912 2941
Satu Hietala. Puh. 040 557 6667.
Jarmo Moilanen. Puh. 040 775 6268.
Kuvien lähteeksi mainittava Jarmo Moilanen / Tähdet ja avaruus
Kuva 1: Ensimmäiset todisteet Keurusselän kraatterista löytänyt Satu Hietala harjaamassa lunta kalliossa olevien pirstekartioiden päältä marraskuun lopulla.
Kuva 2: Kookas irtolohkare Keurusselän kraatterin alueella. Kiven pinnassa näkyy pirstekartioille tyypillistä kuviointia.
Kuva 3: Suurikokoinen lohkare Keurusselän kraatterin alueella. Pirstekartioiden aiheuttama pintakuvio näkyy kiven pinnalla selvästi.
Kuva 4: Pirstekartioita kalliossa Keurusselän kraatterin alueelta. Nämä kalliossa olevat törmäyksen synnyttämät pirstekartiot auttoivat kartoittamaan törmäyskraatterin alueen.
Kuva 5: Kartta Keurusselän kraatterista. Punaisella merkityltä 9,5 km läpimittaiselta alueelta on kallioperästä löytynyt jälkiä muinaisesta törmäyksestä.
